Helsingfors, Septembre 17--
Cher Monsieur,
Olin suoraan sanottuna hyvin hämmästynyt Teidän ilmoitettua tulevasta käynnistänne tännepäin, ja vielä kylmän talvemme jo kohta tehdessä tuloaan. Kaikkihan täällä toki jo odottavat tulevia maskeraadeja, ja onhan sen yhteydessä kuulemma jo hiukan keskeisiä rakennelmiakin kunnostettu, kostyymeja ommeltu, soittoniekkoja sekä teatteriseurue tilattu, ja kiesejä maalattu, mutta en silti odottanut Teidän olevan kiinnostunut näin syrjäisen paikan vaatimattomista huveista. Aiotteko kenties yöpyä Helsingin alueella, kenties Bockin tai Wetterin suosiossa? Arvattavasti Teidän asianne eivät silti pelkästään rajoitu yksiin baaleihin kuitenkaan, vaikka ne ystävällisesti mainitsittekin ensimmäisenä, n'est-ce pas?
Saadessani armollisen kirjeenne, minut valtasi syvä liikutus ja onnelliset muistot valtasivat hetkeksi mieleni. Enhän ole unohtanut yhteistä miellyttävää vaunumatkaamme, en myöskään niitä kahta puisevaa herraa, jotka katsoivat arvolleen sopivaksi torkkua ja kuorsata melkein koko taipaleemme. Kuinka hauskoilta heidän kallelleen keikahtaneet piskperukinsa näyttivätkään pomppiessaan pyöreiden päiden vierustoilla. Ja kuinka Te sointuvalla äänellänne luitte niistä uusista ajatuksista, joista tällä hetkellä muodikkaissa salongeissa keskustellaan!
Meilläkin on hyvä herra Boije aloittanut puutarhanhoidon sekä Kaisaniemen että Viikin alueilla, ja kuuluu olevan jo hyvällä alulla suunnitelmallinen puu- ja kasvitarha. Ensi kesäksi tulee myös silkkiäispuita, saa nähdä kuinka ne täällä viihtyvät. Puistoja on kuitenkin miellyttävä kiertää jo nyt, sillä Boije antaa siihen kernaasti luvan, intomielessään, ja varsinkin nyt, kun syksyn loisto saa kauneimmat sävynsä.
Filosofin ja runoilijan sanoin: ”La vertu seule fait ici-bas notre bonheur” - Vain hyve tuottaa meille onnen maailmassa.
Sydämellisesti Teitä tervehtien,
Mme Katarina G-T
Post scriptum
Monta kertaa olen jo aloittanut tämän kirjelippusen ja silti uudestaan sekä uudestaan taas repinyt sen palasiksi. Eihän kunniallisen naisen käsi voi kirjoittaa muuta kuin mitä Järki haluaa sen tekevän, vaikka Sydän ehkä ohjaisikin oikukkaan kynän piirustamaan musteella jotain tyystin toisenlaista.
tiistai 4. lokakuuta 2011
Fannyn kirje Apollonialle
Lontoo, Octobre 17—
Rakas serkku Apollonia!
Suonet anteeksi, että viime kirjeestäni on jo aikaa. Olen ollut tavattoman kiireinen, sillä täti Shackleton kutsui minut ja sisareni Janen yllättäen luokseen Lontooseen talvikuukausiksi. Voit vain arvata miten suurella ilolla ja kiitollisuudella kutsu otettiin vastaan! Talvi maaseudulla on aina niin ankea, kartanon väkikin muuttaa kokonaisuudessaan kaupunkiin, vain herrat käyvät metsästämässä viikonloppuisin. Nyt pääsemme mekin nauttimaan kaupungin huvikauden iloista! Meillä oli vain pari viikkoa aikaa hankkia uusia leninkejä, sillä pastorinna tarjosi meille kyydin vaunuissaan, mikäli vain saisimme itsemme matkakuntoon ajoissa, ja niin me vain saimmekin. Teetin itselleni oikein kauniin puvun uudesta pilkullisesta musliinista, sekä toisen arkikäyttöön. Molempiin tuli uudenlaiset pitkät hihat, jotka kuuluvat olevan Lontoossa suurta muotia!
Saavuimme Lontooseen eilen, ja täti kulta otti meidät lämpimästi vastaan. Nukumme yläkerrassa kerrassaan ihastuttavassa sinisessä huoneessa, josta on mitä kaunein näkymä viereiseen puistoon ja kadulle. Voisimme Janen kanssa viettää tuntikausia vain katsellen ohi kulkevia herroja ja rouvia, niin kauniilta he kaikki näyttävät. Maltan tuskin odottaa, että pääsemme esittäytymään seurapiireissä! Valitettavasti täti sanoo, ettemme voi mennä tanssiaisiin vielä viikkoon, sillä setä Shackleton on pohjoisessa hoitamassa liikeasioitaan, ja meidän täytyy odottaa hänen paluutaan. Mutta puistoon aiomme mennä tädin kanssa jo tänään esittelemään uusia leninkejämme.
-- Nyt täti jo kutsuukin. Kirjoitan myöhemmin lisää Lontoon seikkailustani! Terveiseni rakkaalle äidillesi, toivottavasti olette kaikki terveinä. Saitko lähettämäni pitsimallin? Se on varsin hurmaava, eikö totta? Tein itselleni sen mukaan oikein kauniit kalvosimet, jotka aion laittaa tanssiaisissa ylleni.
Ikuisesti sinun hellästi rakastava
Fannysi
Rakas serkku Apollonia!
Suonet anteeksi, että viime kirjeestäni on jo aikaa. Olen ollut tavattoman kiireinen, sillä täti Shackleton kutsui minut ja sisareni Janen yllättäen luokseen Lontooseen talvikuukausiksi. Voit vain arvata miten suurella ilolla ja kiitollisuudella kutsu otettiin vastaan! Talvi maaseudulla on aina niin ankea, kartanon väkikin muuttaa kokonaisuudessaan kaupunkiin, vain herrat käyvät metsästämässä viikonloppuisin. Nyt pääsemme mekin nauttimaan kaupungin huvikauden iloista! Meillä oli vain pari viikkoa aikaa hankkia uusia leninkejä, sillä pastorinna tarjosi meille kyydin vaunuissaan, mikäli vain saisimme itsemme matkakuntoon ajoissa, ja niin me vain saimmekin. Teetin itselleni oikein kauniin puvun uudesta pilkullisesta musliinista, sekä toisen arkikäyttöön. Molempiin tuli uudenlaiset pitkät hihat, jotka kuuluvat olevan Lontoossa suurta muotia!
Saavuimme Lontooseen eilen, ja täti kulta otti meidät lämpimästi vastaan. Nukumme yläkerrassa kerrassaan ihastuttavassa sinisessä huoneessa, josta on mitä kaunein näkymä viereiseen puistoon ja kadulle. Voisimme Janen kanssa viettää tuntikausia vain katsellen ohi kulkevia herroja ja rouvia, niin kauniilta he kaikki näyttävät. Maltan tuskin odottaa, että pääsemme esittäytymään seurapiireissä! Valitettavasti täti sanoo, ettemme voi mennä tanssiaisiin vielä viikkoon, sillä setä Shackleton on pohjoisessa hoitamassa liikeasioitaan, ja meidän täytyy odottaa hänen paluutaan. Mutta puistoon aiomme mennä tädin kanssa jo tänään esittelemään uusia leninkejämme.
-- Nyt täti jo kutsuukin. Kirjoitan myöhemmin lisää Lontoon seikkailustani! Terveiseni rakkaalle äidillesi, toivottavasti olette kaikki terveinä. Saitko lähettämäni pitsimallin? Se on varsin hurmaava, eikö totta? Tein itselleni sen mukaan oikein kauniit kalvosimet, jotka aion laittaa tanssiaisissa ylleni.
Ikuisesti sinun hellästi rakastava
Fannysi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)