Lontoo, Octobre 17—
Rakas serkku Apollonia!
Suonet anteeksi, että viime kirjeestäni on jo aikaa. Olen ollut tavattoman kiireinen, sillä täti Shackleton kutsui minut ja sisareni Janen yllättäen luokseen Lontooseen talvikuukausiksi. Voit vain arvata miten suurella ilolla ja kiitollisuudella kutsu otettiin vastaan! Talvi maaseudulla on aina niin ankea, kartanon väkikin muuttaa kokonaisuudessaan kaupunkiin, vain herrat käyvät metsästämässä viikonloppuisin. Nyt pääsemme mekin nauttimaan kaupungin huvikauden iloista! Meillä oli vain pari viikkoa aikaa hankkia uusia leninkejä, sillä pastorinna tarjosi meille kyydin vaunuissaan, mikäli vain saisimme itsemme matkakuntoon ajoissa, ja niin me vain saimmekin. Teetin itselleni oikein kauniin puvun uudesta pilkullisesta musliinista, sekä toisen arkikäyttöön. Molempiin tuli uudenlaiset pitkät hihat, jotka kuuluvat olevan Lontoossa suurta muotia!
Saavuimme Lontooseen eilen, ja täti kulta otti meidät lämpimästi vastaan. Nukumme yläkerrassa kerrassaan ihastuttavassa sinisessä huoneessa, josta on mitä kaunein näkymä viereiseen puistoon ja kadulle. Voisimme Janen kanssa viettää tuntikausia vain katsellen ohi kulkevia herroja ja rouvia, niin kauniilta he kaikki näyttävät. Maltan tuskin odottaa, että pääsemme esittäytymään seurapiireissä! Valitettavasti täti sanoo, ettemme voi mennä tanssiaisiin vielä viikkoon, sillä setä Shackleton on pohjoisessa hoitamassa liikeasioitaan, ja meidän täytyy odottaa hänen paluutaan. Mutta puistoon aiomme mennä tädin kanssa jo tänään esittelemään uusia leninkejämme.
-- Nyt täti jo kutsuukin. Kirjoitan myöhemmin lisää Lontoon seikkailustani! Terveiseni rakkaalle äidillesi, toivottavasti olette kaikki terveinä. Saitko lähettämäni pitsimallin? Se on varsin hurmaava, eikö totta? Tein itselleni sen mukaan oikein kauniit kalvosimet, jotka aion laittaa tanssiaisissa ylleni.
Ikuisesti sinun hellästi rakastava
Fannysi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti