Arendtin kirje Eugenialle

Eugenia-täti, Rakas kummini! Sept.29.

Suvaitkaa ensin vastaanottaa kunnioittavat tervehdykseni ja toivotukseni, olenhan ollut jo aivan liian kauan teiltä tietymättömissä. Sitten anteeksipyyntö, vaikka syy ei olekaan yksin minun – ja vakuutan, että olin kyllä ajatuksissani usein luonanne vaikka varsinaisesti oleskelinkin muualla. Itse asiassa palasin tänne Ruotsiin vasta heinäkuussa, tulin Korppoon sataman kautta. Nyt olin kotikonnuilla, ja odotan kauhunsekaisin tuntein millainen talvi tästä on tulossa. Saimme kuitenkin jo puut tehtyä, ja omenasato oli hyvä.

Tapasin varsin merkillisen herran matkallani tänne Helsingin pitäjään. Istuimme yhden rattoisan illan kievarissa Espoon kartanolla, hän on aivan mainio seuramies ja pitää myös musiikista. Hän myös soittaa itsekin, ja laulaa varsin miellyttävällä äänellä. Jutellessamme hän kertoi olevansa matkalla Hänen Armollisen Majesteettinsa, Kuninkaan käskystä ja menossa Degerbyhyn. Sinne ryhdytään pian rakentamaan, niin kuin on tehty jo Susisaarella. Sain kuulla, että Degerbyn väkimäärä lisääntyy miesten tullessa töihin, ja että kauppa nyt kukoistaa. Sama on havaittu Helsingin osalta, jopa niin että paikkaa on vaikea enää tunnistaa. Saatanpa itse käväistä omin silmin sen toteamassa, niin osaisin asiaa paremmin arvioida.

Voisitko, täti-kulta, ajatella, että lähettäisit hieman sitä mainiota mustaherukkahyytelöäsi, se on kertakaikkisen herkullista paistetun kanan kera, ja olen siitä vain unelmoinut matkallani Pommerissa. Edes purkin, jotta joulupöytä tuntuisi vielä jouluisemmalta. Täällä kun on poissaoloni aikana päässyt muutenkin huusholli hieman ränsistymään, ei pensaisiinkaan tullut syksyksi montakaan poimittavaa marjaa. Onneksi nuo omenat sentään kypsyvät villiintyneissäkin puissa!

Kuulisin mielelläni sinusta, ja mitä serkuille kuuluu? Kunhan saan asiat täällä oikealle tolalle, tulen kyllä Turkuun. Ja olisihan mukavaa kuulla taas myös Allin musisoivan, sehän olisi kuin silloin ennen.

Jää nyt hyvästi, Kummi-kulta, toivottaa nöyrin palvelijasi,

Arendt

Täti Eugenie

Chère Sophie

Comment ça va, mon amie? Tulin takaisin Turkuun mukanani viisi purkillista mustaherukkahyytelöä palkkana talkoisiin osallistumisestani.Asun täällä täti Eugenien luona jonkin aikaa. Hän on voinut huonosti viime aikoina, joten minut värvättiin hänen kamarineidokseen.Eugenie on hurjan kiltti ja lempeä, ja luulee ilmeisesti, että olen alituiseen kuolemassa nälkään, koska tuputtaa minulle pieniä leipäsiään,ja kokkinsa keitoksia.


Olen lukenut tädille ääneen hartauskirjaa,joka onkin niin onnistunut hartaudessaan, että täti nukahtaa melko pian alettuani.Pahastuisikohan hän, jos ehdottaisin jotain toista kirjaa? Huomasin hyllyssä näytelmäkokoelman, joka vaikutti mukavalta. Siellä oli yksi näytelmä, joka kertoi myrskystä,mikä kuulostaa varsin jännittävältä.

Tuletko pyhäinpäivän viikonloppuna herrgårdenin illanviettoihin? Mäntylässä kuulemma olisi tarkoitus tavata sukulaisia,ja serkkutytöt on kaikki kutsuttu, samoin naapuruston väkeä, Toivon, että näemme jo aikaisemmin, Sohvi-kulta.

Alli
P.S.
Thomas-herra ei ollut taaskaan harjoitellut soittoläksyjään.On kuitenkin hupaisaa kuunnella hänen moninaisia puolustelujaan.Nyt hän kertoi, että häneltä oli mennyt korvat lukkoon, kun oli päässyt mukaan metsästysretkelle Faffan kanssa.Harjoitteleminen ei siksi ollut onnistunut.