Helsingfors, Septembre 17--
Rakas ystäväni!
Kuinka usein olenkaan muistellut yhteisiä hetkiämme silloin kesällä, kun omenapuut ja syreenit kukkivat ja itse Luontokin tuntui riemuitsevan kanssamme. Muistatko, kun ihastelimme sitä uutta kukkaa, maaomenaa eli perunaa ja sen valkoisia, pulleita lehtiä? Tämän kasvin maanalainen osuus oli sitten valmistettuna hyvin maukasta, vaikkakin kovin vieraan makuista kotoisiin lanttuihimme ja nauriisiimme verraten.
Meillä Helsingin liepeillä ei juurikaan ole tällä hetkellä paljon huvituksia, jokunen vieras sentään pistäytyy. Päiväni kuluvat tavanomaisissa askareissa. Mutta kohta on toisin. Kesällä niin innokkaasti harjoittelemamme menuetit ja englantilaiset kansantanssit pääsevät kuin pääsevätkin oikeuksiinsa. On odotettavissa maskeraadibaalit, musiikkia, pelejä ja huvituksia! Tämän kaiken
kuulin sattumalta, kun Alborgan rinkeleitä tuova apulainen niistä kuiskutti. Tietenkään en juhlallisesti ole niistä mitään tietävinäni, mutta tiedät, että silti odotan kuumeisesti kutsua. Tulossa on väkeä varuskunnasta ja kauempaakin, saa kuulla taas uutisia maailman ääristä. Ehkäpä tulisi joku ulkomaalainenkin, muistanet miten hurmaava Signor Bassi oli toissa talvena? Kustaava saa ommella uudet rusetit pukuuni, ehtisiköhän myös pitsityöni valmiiksi?
Näkemiin kultainen ystävättäreni, sinua syleillen
Katarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti